Örinää ja örvellystä osa yksi.

Ei näin: Kaveri ei pääsekään keikalle, joten lunastetaan kaverin piletti pois ja työnnetään se serkulle. Keikkapäivänä (eli eilen) tulee ilmo, että mulle on pressi, joten taas on tassussa yks ylimääräinen lippu. Puhelinlangat laulaa kun yritän saada lipun pois käsistä. Ja niinhän siinä kävi, että olin varmaan ainoa heebo Dimmu Borgirin keikalla joka oli siellä kahdella piletillä.

Keikka oli ihan helvetin kova. Mähän siis en yleensä örinää kuuntele, mutta kiitos erään nimeltä mainitsemattoman äänimiehen, Dimmu hujahti parisen kuukautta sitten nuppiin kera metrisen kapulan.

Tuttuja keikalla oli aikas vähän, tai sitten se "vähyys" johtui siitä että Kultsa oli kuin nuijalla mätkitty. Voi sitä tuskaa kun jonotti ohrasta ennen Dimmun ryminää. Pari siinä keikan aikana tuli nakattua naamariin ja sitten pooooooois ennen kuin narikkajono oli pidempi kuin nälkävuosi. Taukoonhan siitä tuli lompsastua ja on muuten perkele viimenen kerta kun siihen puljuun astun. Ei meinannu omistaja päästää sisälle syynä se, että olen muka liian kännissä. Nätisti pokelle selitin asian, miksi mä näytän aina siltä että olisin humalassa jonka jälkeen poke kysy henkkareita. No onhan se ihan kivaa näytellä läpyskää kolmikymppisenä.... Pääsin siis kuitennii ineen ja sit läks! Onneks ei tuu krapulaa.

Tänään sitten Nightlifeen ja huomenna saakin taas naputella örinää ja ärvellystä osan kaksi.