NO OHO!

Menin tänään aamulla työhaastatteluun. Kuvittelin, että se on sellanen tavallinen haastis, eli ensin lopotetaan ja sitten noin viikon päästä saa tietää saako töitä vai eikö saa. Mutta mitens kävikään? Jäin vähäks aikaa duuniin ja duuni siis jatkuu. Huono homma on se, että se on tuntiduunia, eli välillä ei ole laisinkaan töitä ja välillä sitten saa painaa niska limassa. Hyvä homma on se, että duuni jatkuu vuoden loppuun ainakin ja työpaikka on about 500 metrin päässä himasta. Eipähän tuhlaudu turhaa aikaa työmatkaan (lue = saa nukkua pidempään aamulla.)

Että sil viissii tänään....

Örinää ja örvellystä osa yksi.

Ei näin: Kaveri ei pääsekään keikalle, joten lunastetaan kaverin piletti pois ja työnnetään se serkulle. Keikkapäivänä (eli eilen) tulee ilmo, että mulle on pressi, joten taas on tassussa yks ylimääräinen lippu. Puhelinlangat laulaa kun yritän saada lipun pois käsistä. Ja niinhän siinä kävi, että olin varmaan ainoa heebo Dimmu Borgirin keikalla joka oli siellä kahdella piletillä.

Keikka oli ihan helvetin kova. Mähän siis en yleensä örinää kuuntele, mutta kiitos erään nimeltä mainitsemattoman äänimiehen, Dimmu hujahti parisen kuukautta sitten nuppiin kera metrisen kapulan.

Tuttuja keikalla oli aikas vähän, tai sitten se "vähyys" johtui siitä että Kultsa oli kuin nuijalla mätkitty. Voi sitä tuskaa kun jonotti ohrasta ennen Dimmun ryminää. Pari siinä keikan aikana tuli nakattua naamariin ja sitten pooooooois ennen kuin narikkajono oli pidempi kuin nälkävuosi. Taukoonhan siitä tuli lompsastua ja on muuten perkele viimenen kerta kun siihen puljuun astun. Ei meinannu omistaja päästää sisälle syynä se, että olen muka liian kännissä. Nätisti pokelle selitin asian, miksi mä näytän aina siltä että olisin humalassa jonka jälkeen poke kysy henkkareita. No onhan se ihan kivaa näytellä läpyskää kolmikymppisenä.... Pääsin siis kuitennii ineen ja sit läks! Onneks ei tuu krapulaa.

Tänään sitten Nightlifeen ja huomenna saakin taas naputella örinää ja ärvellystä osan kaksi.

Es ist mein Teil....!!!!

Kuinkakohan kauan sitä ihan oikeasi pystyy kuuntelemaan päivästä toiseen yhtä ja samaa bändiä ennen kuin tekee mieli vinttasta kaikki ko. bändin tuotokset huitsin kuuseen? Omaa rajaa ei ainakaan tässä kuluneen... öh... melkein neljän kuukauden aikana vielä ole tullut vastaan: Rammstein raikaa päivästä toiseen isolla volalla. Koskakohan joku naapureista tulee kysymään että eikö mulla muuta musiikkia ole. No minkäs teet jos ja kun bändi potkii munille niin helvetisti... jos siis olis ne munat muuallakin kun kaapissa.

Tuli sitten tuossa "aamutuimaan" taas laitettua viiteen eri paikaan duunihakemuskin, josko vaikka nyt... No hehHEH, vuoden vitsin kyllä taisin murjaista. Mutta toivossa on hyvä elää ja niin edelleen.

Koomalandiasta päivää!

Tässä sitten olen viettänyt tämän viikon (viikko 43 siis) enemmän tai vähemmän koodauskoomassa. Sivuja siis rakentelen ja voi hyvää päivää siinä vaiheessa kun tuijottaa yhtä ja samaa koodinpätkää toista tuntia eikä millään keksi miksi koodi ei toimi. Noh, onneksi tmä urakka alkaa olla vähitellen valmista kauraa ja sitten vaan uutta putkeen.

Kerkesin sentään tuossa viime viikonloppuna käymään keikallakin lauantaina. Paikkana oli NightLife jossa illan kuluessa räiski kolme örinäpumppua. Hyvää musaa, mukava ilta ja iso kiitos jälleen kerran Tapiolle sisäänpääsystä narikan hinnalla.

Oikeaa duunia ei vieläkään ole löytynyt ja olenkin kohta jo valmis heittämään kirveen kaivoon siltä osin. Onneksi sentään muutama ihana ihminen on tilannut neulomuksia, ei mene talous ihan pakkasen puolelle. Ehkä jää jopa euro tai kaksi käyttövaraa...

Koodauskooma jatkuu...

Hmph...

Eipä onneks olekaan ku ikuisuus siitä kun tänne viimeksi olen jorissut... Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna on niin moni asia ottanut nuppiin tässä lähiaikoina, että jutun juuret on yksinkertaisesti loppuneet. Plus aika hillitön kiire tässä lähiaikoina on myös vaivannut kun ensin oli asunnon metsästys, sitten muutto, sitten sitä sun tätä ja duunipaikan metsästystä... Ei muuten vieläkään ole tärpännyt ja alkaa vähitellen epätoivo iskeä ihan totaalisesti.

Onko näillä millään asioilla sitten ollut mitään hyvää vaikutusta? No ei vittu ole, ei sitten millän vaikka asiaa tarkastelisi päällään seisten. Ehkä jonain päivänä vielä se sateenkaari tännekin ilmaantuu... sitä odotellessa.

Hyvä päivä. =)

Hain tuossa noin kk sitten sekä datanomiksi oppisopimuksella ja media-assistentin koulutukseen monimuoto-opiskeluna. Pääsin kumpaankin. =) Hetken piti pähkäillä kumpaan menen, mutta erinäisistä syistä aloitan sitten 15.01.2007 media-assarin opiskelut. Samalla vakituinen työsuhde muutetaan osa-aikaiseksi ettei pääse lompakko taikka tili ihan rupsahtamaan.

Tuo kouluts kestää noin kaksi vuotta ja lähiopetuspäiviä on 2-3 viikossa klo 15:30-20:30. Ei paha rasti, etenkin kun siin on kesä-, joulu- ja hiihtolomat jolloin taas voi tehdä enemmän töitä.

Että tällaista. Riemukasta Joulua kaikille!

Remontoijan painajainen (ja muuta)...

Tytöt pääsevät mummolaan ensi viikoksi joten meillä remontoidaan! olohuoneesta vuoden nakki ja soppa tapetit pois ja maali tilalle. Hätäisenä immeisenä alotin jo tänään tapettien poiston. Loppueteinen meni kivuttomasti ja ilman yllätyksiä. Entäs sitten olohuoneen puoli. Ensimmäinen ylläri oli se että nyk. tapetin alla oli toinen tapetti. Toinen yllätysyllätys: toisen tapetin alla on vielä tapetti! Siis onko se muka niiiiiiiin hankalaa ottaa tapetti pois uuden alta? Viimeinen ylläri oli se, että... ei, ei neljättä tapettia, vaan seinä on maalaamaton kiviseinä joka pöllyää ja pölisee ja naarmuuntuu niin maan helposti. Äääh...

Sitten saksalaiseen tehokkuuteen. Tilasin tuossa olisiko kolme viikko sitten Saksasta lankoja ja puikkoja. Tänään paketti oli perillä. Tuo ei ollut se tehokkuuden määrä vaan se pakkaustyyli. Pienenpieneen lootaan oli sujuvasti ängetty 12 kerää lankaa, kolmet puikot, ohje, kukkapuska ja vino pino mainoksia. Voi kunpa joku opettaisi minutkin pakkaamaan tuolla lailla.