Es ist mein Teil....!!!!

Kuinkakohan kauan sitä ihan oikeasi pystyy kuuntelemaan päivästä toiseen yhtä ja samaa bändiä ennen kuin tekee mieli vinttasta kaikki ko. bändin tuotokset huitsin kuuseen? Omaa rajaa ei ainakaan tässä kuluneen... öh... melkein neljän kuukauden aikana vielä ole tullut vastaan: Rammstein raikaa päivästä toiseen isolla volalla. Koskakohan joku naapureista tulee kysymään että eikö mulla muuta musiikkia ole. No minkäs teet jos ja kun bändi potkii munille niin helvetisti... jos siis olis ne munat muuallakin kun kaapissa.

Tuli sitten tuossa "aamutuimaan" taas laitettua viiteen eri paikaan duunihakemuskin, josko vaikka nyt... No hehHEH, vuoden vitsin kyllä taisin murjaista. Mutta toivossa on hyvä elää ja niin edelleen.

Koomalandiasta päivää!

Tässä sitten olen viettänyt tämän viikon (viikko 43 siis) enemmän tai vähemmän koodauskoomassa. Sivuja siis rakentelen ja voi hyvää päivää siinä vaiheessa kun tuijottaa yhtä ja samaa koodinpätkää toista tuntia eikä millään keksi miksi koodi ei toimi. Noh, onneksi tmä urakka alkaa olla vähitellen valmista kauraa ja sitten vaan uutta putkeen.

Kerkesin sentään tuossa viime viikonloppuna käymään keikallakin lauantaina. Paikkana oli NightLife jossa illan kuluessa räiski kolme örinäpumppua. Hyvää musaa, mukava ilta ja iso kiitos jälleen kerran Tapiolle sisäänpääsystä narikan hinnalla.

Oikeaa duunia ei vieläkään ole löytynyt ja olenkin kohta jo valmis heittämään kirveen kaivoon siltä osin. Onneksi sentään muutama ihana ihminen on tilannut neulomuksia, ei mene talous ihan pakkasen puolelle. Ehkä jää jopa euro tai kaksi käyttövaraa...

Koodauskooma jatkuu...